Tähänkö sitä ollaan tultu?

Tiedän että tämä on huono idea jo nyt, koska on tullut ilmiselväksi että olen laiskoin blogi-ylläpitäjä mitä voi löytyä.

Mutta eipä ole huonot ideat ennenkään meikää pysäyttänyt. Tämän blogin tarkoituksena on tuoda esiin ajatuksiani kiinnostuksen kohteistani ja keskustella niistä. On tullut selväksi itselleni, että vaikka en ole se terävin tyyppi tässä maassa, niin sei tarkoita sitä ettenkö osaisi mitään. Tällä hetkellä harrastan hyvin paljon ompelua, piirtämistä, videopelien rämpyttelyä ja telkkarisarjojen että leffojen kyyläilyä/kritisointia.

Ompelua harrastessani voisi tulla ensimmäisenä mieleen cosplay, mikä on kai osittain totta, mutta sen lisäksi ompelen vaatteita ja pieniä tykötarpeita koska kierrätän vanhaa kamaaja niin se on vaan ihan tajuttoman hauskaa. Aloitin DIY:n (Do-It-Yourself) meiningin kun löysin loistavan sivuston nimeltä Threadbanger, jossa oli jos jonkinmoista ohjetta ties minkälaiseen projektiin. Sivusto inspiroi hieman ekologisempaan elämäntapaan ja mikä ettei, voihan sitä vanhoista T-paidoista, joita ei enään käytä, ommella itselleen vaikka mekon tai totebagin. Minulla on ropokaupalla kangaspaloja ja kaikkea vaatetta jota en käytä, siksi innostun kauheasti kun löydän jonkun jännän projektin joka mahdollistaisi teon.

Käsiprintattuja sydämmiä ja ei lainkaan
kroppaa imarteleva mekko. Mutta söpö tuli.

Tein tuossa viikonlopun aikana uuden laukun itselleni johon käytin randomeja kangasneliöitä joita oli monessa eri väreissä. Sain siitä aikaan Star Trek aiheisen söpön laukun jonka vuorikankaassa esiintyy kukkasia. Sen lisäksi tein mekon itselleni t-paidoista ja käsiprinttasin siihen sitten sydämmiä että tulisi somemman näköinen. Näiden lisäksi on monta muuta projektia mielessä, sillä Threadbangerin blogia lukiessa ei lopu meinaan ideat kesken.

Olenko nörtti vielä?

Taidetta harrastaessa niin huomaa että piirrän juuri itseäni varten enkä kenellekkään muulle, mikä on perjaatteessa huono idis koska meikäläinen on hyvin amatööri kun tulee piirrusteluun. Toisaalta, tämä onkin yrittämässä taidekouluihin lukion jälkeen, josta sitten saa vähän amattimaisempaa kuria itseensä. Olen hyvin osaamaton taiteellisessa minässäni. Perspektiivit sukkaa, pitäisi oppia sitä anatomiaa ihan oikeasti ja mikä siinä mättää kun ei edes taustoja saa piirrettyä! Kaikki nämä asiat ovat minusta hankalia ja huomaa että taide on paljon teroeettisempaa kuin uskoisi. Myös tämän takia minua kismittää nämä pirpanat koirapiirtäjät jotka aikovat ihan tosissaan hakea Disneylle töihin, mistä muuten ei sitten tule yhtään mitään, ottaen huomioon ettei nämä penskat edes harkitse anatomian opiskelua tai referenssikuvien käyttöä, se on meinaan vaan heidän tyyliään.

Mikä on nörtti ilman kunnollista pelikonsolia tai jonkinmoista äksönivideopeliä tietokoneessaan? Olen harrastanut videopelejä ihan penskasta lähtien, kiitos äitini joka on hieman lapsellisen puoleisena rakastanut kaikenlaisia uutuuden härveleitä ja varsinkin pelikonsoleja. Sen takia meillä on ollut nessiä, snessiä, pleikkaria jne. Suosikki peligenreihini kuuluu ehdottomasti JRPG, tasohyppely ja suoranaiset 'aivot-narikkaan' mättöpelit. Minulla on paha tapa että aloitan pelin mutta en saa sitä koskaan pelattua loppuun. Tällä hetkellä on myös semmoinen meininki että on useampaa peliä keskenneräisenä, esimerkiksi: Max Payne 1-2, Shadow of the Colossus, Zone of the Enders, Devil May Cry 3, Persona 4, Shin Megami Tensei Devil Summoner: Raidou Kuzunoha vs. Soulless Army ja God of War II. Sen sijaan on pelejä joita pelaan sitäkin enemmän, kolmas läpipeluu on menossa Okamin suhteen ja yritän saada asiat 100% läpi tällä hetkellä.

Elokuvat ja tv-sarjat, molempia nautiskelen suuria määriä ja minulla onkin jonkin veerran DVD:tä hyllyssäni. Jos minulta kysytään mikä on suosikki leffani, en osaisi ihan oikeasti sitä sanoa, olen hyvin huono valitsemaan suosikkini sillä katson niitä niin paljon ja en osaisi vaan päättää. Sen sijaan voin kertoa mitä leffoja olen viime aikoina nördeillyt ja katsonut monta kertaa tai pitänyt vaan ihan tajuttomasti. Esimerkiksi How To Train Your Dragon on Dreamworksin tapaan typerästi nimetty elokuva ja logon fontti on sitäkin rumempi, mutta elokuvana täyttä kultaa ja hyvin kasattu tapaus. Dreamworksillä on lahja minkä Disney on ihmeellisessä taikamaailmassaan unohtanut, eläimet eivät oikeasti puhu, ja vaikka se on ihan herttaista lasten leffassa, olin aivan onnesta soikeana kun lohikäärmeet eivät sanoneet sanaakaan. Animaattoreiden piti tuoda valkokankaalle esiin uskottava lohikäärme joka ei sano "Moi, oon lohikäärme, ollaax kavereita?" vaan käyttäytyy kuin eläin pahassa tilanteessa epäröiden ja liikkuen varoen. Kissamaisia ja koiramaisia piirteitä saatiin somasti toimimaan sulavasti tässä hurmaavassa pienessä otuksessa, joka tunnetaan suomidubissa nimeltä Hampaaton. Lohikäärme oli hurmaava ja elokuvan ehdottoman paras hahmo, puhumatta sanaakaan se sai sanottua eniten kaikista.

Hurmaan sydämmenne suurilla silmilläni ja söpöillä eleilläni.

Piirrettyjen lisäksi olen myös katsonut 2009 julkaistun Star Trek elokuvan ainakin yli kymmenen kertaa. Olin ennen sitä katsonut useamman jakson Star Trek The Original Seriessiä ja olin hyvin, erittäin iloisesti yllättynyt elokuvan suhteen. Se oli mahtava esitys siitä miten teknologia on edistynyt siitä huono budjettisesta 60 luvun sarjasta tähän hienoon CGI efekti sekamelskaan. Mikä viehätti minua tässä leffassa oli ehdottomasti Mr. Spock ja Kapteeni Kirk, jotka olivat molemmat saatu hyvin pidettäviksi hahmoiksi. Alkuperäisessä sarjassa Herra Spock onkin ehkä hahmoläjän pidettävin kaveri, koska hänen ongelmiaan käsitellään paljon ja eihän noista suippokorvista voi olla pitämättä. Sen sijaan alkuperäinen Kapteeni Kirk onnistui ärsyttämään meikäläistä enemmän kuin kerran, kaveri on täynnä itseään ja puhuu kuin joku istuisi ja haikkaisi Kirkin ääniraidan paussinappulaa joka sekuntti. Mutta elokuvassa Kirk oli todella pidettävä hahmo, hänestä tuli semmoinen lämmin kaveri joka ei pidä puheita siitä miten hän on oikeassa ja muut väärässä ja Kapteeni saa enemmän turpiin kuin naisia. Muutenkin nuoremman Kirkin paita ei repeytynyt kertaakaan leffan aikana. Merkitsevien taukojen poisto nosti hahmon standardeja kovasti!

Pitää viellä erikseenkin ihkuttaa, miten elokuvaan oltiin saatu saumattomasti alkuperäinen Herra Nimoyn näyttelemään vanhempaa Herra Spockia. Ette tiedäkkään, kuinka herttaista oli nähdä vanhempi Herra Spock vulcanusmaisesti iloisena kun tapaa nuoren vanhan ystävänsä Kirkin ja sitäkin reippaamman nuoren Scottyn.

Olen helppo kun tulee arvokkaisiin vanhoihin herroihin.

Oho, tulipas siinä ruputettua mutta hyvä esimerkki siitä mistä tämä blogi kertoo. Lyhyesti:
Ompeluprojekteista, taiteesta, videopeleistä ja tv-sarjoista/elokuvista.